torstai 1. huhtikuuta 2010

Santo Domingo

(From Los Arcos to Logroño, from Logroño to Ventosa and now at Santo Domingo)

Kuten arvata saattaa niin nettikoneita ei joka kylilla ole ollut, mutta nyt taas apajilla... Useimmiten usb-tokkelit on jemmattu, joten kuvien latailu on harvinaista herkkua. Tassa muutama napsu pikaselauksella poimittuna. Enempaa ei kehtaa nailla nopeuksilla ;)









Nostaessamme tossun pohjaa Los Arcosista saimme tehda sen ensimmaista kertaa sateessa. Tosin sade laantui mutta armoton tuuli piti pihdeissaan. Tiukka etukeno ja sauvat apuun. Olemme oppineet, etta korkeuskayrien nayttaessa tasaista - ei tyrkylla ole varsinaisia vuoria, mutta Karhunkierroksen omainen ylamaki-alamaki-ylamaki-alamaki... raastaa jyrkkyydessaan suomalaista pihvia. Logroñoon tullessa viimeinen siivu asfaltilla ja betonilla oli vei viimeisetkin pihinat penikoista. Onneksi alberque oli hyvalla paikalla keskella vanhaa kaupunkia ja juurikin uusittu. Porukkaa oli kolmessa kerroksessa, joten sutinaa riitti. Pizzalta palattaessa paasimme keskelle paikallista paasiaiskulkuetta, jossa papit kulkivat klaanin asuissa ja mustakaapuiset rumpumiehet pitivat kaupungin ikkunoita koetuksella. Jeesuskin saatiin paikalle - lavaa kantoi laskelmiemme mukaan 24 miesta.

Logroñosta lahto oli samanlainen kuin saapuminenkin - loputtomalta tuntuvaa asfaltilla kinkkaamista. Navarretten lahestyminen oli yhta hienoa kopottelya moottoritien kupeessa. Onneksi paasimme vihdoin maaseudun rauhaan ja isommat cityt riitti meille hetkeksi. Jarrutimme Ventosan kylan alberquen ovella ja majoittauduimme sinne. Pyykkia, venyttelya ja lepoa hyvin yllapidetyn yomajan takkatulen aaressa. Murkinoimme kylan ainoassa kuppilassa, jossa emanta teki sita mita keksit pyytaa. Ensalada mixta y Huevos con patatas fritas y vino tinto.

Aamuheratys oli talon puolesta gregoriaanimunkkien jollotuksella. Ei ihan jokapaivainen heratyskello mutta toimii. Tiedossa oli pitka paiva Santo Domingoon ja kauppojen yms. kuppiloiden aukiolot paasiaisen aikaan ovat kysymysmerkkeja. Latasimme siis aamusta kuvut tayteen ja taydensimme jokaisessa mahdollisessa paikassa hiukopalalla. Tanaan nautimme kaikin siemauksin taipaleesta, joka kulki paaosin viinipeltojen ja muiden viljelysten lapi. Toki siihenkin muutama "tunturi" mahtui valiin.

Nyt perilla majassa Santo Domingossa. Punkat varattu ja ruoka odottaa jossain kylalla, kunhan paasiaishumulta johonkin sisaan paasemme.