Aiemmin jo perinneruokailun makuun päästyämme jatkoimme eilen Arzùan paikallisjuustolla. Tilasimme raciones -meiningillä vähän sitä sun tätä kolmen euron kipollisia ja toki paikallista kehuttua puolijoukkueteltan-mallista juustoakin. Pulmaksi osoittautuivat järkyttävän suuret annokset ja ennen pitkää olimme kuin talimankelit rasvassa. Mikko, jolle neljän juuston pizzakaan ei ole mikään haaste, joutui jättämään juustoa lautaselle.
Nyt ollaan Arcassa ja nautitaan auringon paisteesta. Kyseinen pikkukaupunki on viimeinen järkevä paikka yöpyä ennen Santiagoa - ellei sitten halua jäädä viisi kilometriä ennen kaupungin katedraalia viidensadan hengen alberqueen. Mainittu kolossi on kyllä nähtävyys Monte de Gozolla, mutta ei ole kerännyt valtaisasti kehuja lukemissamme kirjoissa. Viimeiselle päivälle on siis vielä luvassa ihan kunnon huikonen jaloille.
Aamu alkoi jo tutuksi tulleessa Galician sumussa, joka aukeni kymmenen korvilla melkoiseksi paahteeksi. Onneksi pääosan kärrypolkuja saimme kulkea metsän varjoissa. Punarinnat ja peipot lurittelivat meille ja toki moni muu tunnistamaton siivekäs. Yhden onnettoman siivekkään (tosi lihavan kylläkin) näimme koivet suorana penkillä jo ilman höyhenasua matkalla sunnuntai-pataan talon emännän rivakassa käsittelyssä. Todellista lähiruokaa!
Täällä sunnuntai on raukea ja paikalliset ovat kaffeloissa viettämässä aikaansa. Puoteja ei juuri ole auki, joten suuntaamme muiden sekaan murkinoimaan. Kuppilassa tankatessamme havaittu televisiosta eräs mainio olkatuki (BF), joka vaikutti kovin, kovin tutulta. Hienointa oli toki se, että kyseinen tuote oli Barcelonan pelaajan päällä saatuaan tällin olkapäähänsä. Täällähän mikään ei ole niin tärkeää kuin jalkapallo - eikä sekään ole niin kovin tärkeää, kuten eräässä kirjassa mainittiin.
Tiedossa on loikoilua ja suht aikaisen startin valmistelua.
