perjantai 2. huhtikuuta 2010

Belorado

(Reached Belorado. At Cuatro Cantones alberque - tomorrow trying to Saint Juan De Ortega or Agès. Depending on weather etc.)

Aahh, Espanjan kevät! Aamulla päälle villakerrasto, pitkät housut, pitkähihainen paita, kuoritakki, pipo ja hanskat. Lämpötila nollan korvilla ja tuuli 15 m/s suoraan vastapataan. We love it! Edellisessa alberquessa lukikin, etta jos tielläsi ei ole esteitä - se ei johda mihinkään.

Tähän mennessä olemme osallistuneet jo kolmeen pääsiäiskulkueeseen. Viimeisimmän aikaan jäimme miltei housut kintuissa kiinni; tuulettelimme jalkoja sukat rinkan päällä ja kengät suljetun talon portailla, kun kuulimme ensin laulua ja pian mutkan takaa putkahti saattue kaikkine tykötarpeineen krusifiksit jonossa. Pikatoimituksella kengät koipiin ja hattu käteen. Ylempänä taukoaan pitäneillä miehillä sujahtivat myös patongit sukkelaan piiloon.

Jytisevät pääsiäismenot Logroñossa


Hillitympi pääsiäissaattue kylällä


Noin 250 km takana, joten aloitamme jatkosarjan reissulla tapaamistamme hahmoista. 24.3. Ranskasta kanssamme matkaan lähteneiden kanssa on syntynyt erilaisia kohtaamisia ja keskusteluja. Joistakin tiedämme enemmän, joistakin vähemmän, mutta kaikille on tullut oma lempinimensä suomeksi. Jostain muualta matkaan liittyneet saattavat olla päiväretkellä tai esim. pääsiäislomallaan, joten heidän kanssaan samanlaista reissu-sympatiaa ei ole päässyt syntymään.

Osa 1. Hippimummo
Rautainen yli kuuskymppinen nainen, joka painaa aina iltapäivästä ohitsemme. Tapaamme kuitenkin miltei poikkeuksetta samassa majassa illalla. Kulkee kahdella sandaaliparilla ilman sukkia säässä kuin säässä. Huipputeknistä kantovarustusta edustaa pikkureppu, narukassi, pari muovikassia repussa heiluen patongille ja vinkulle. Aivan loistava tyyppi - aina iloinen ja puhelias. Tuntuu että tietää mitä on tekemässä ja pitää muunkin seurakunnan hymyssä. Pääasiassa espanjaa jutustaen, mutta huikkailee meille hyvällä englannilla aina jotakin.

Viininäädät liikkeellä:
Tähän mennessä olemme kulkeneet jo kolmella "viinialueella." Taakse ovat jääneet Navarra ja La Rioja. Nyt olemme Castilla y Leonin seutuvilla. Joka ilta on Menu Del Peregrinosiin kuulunut pullo paikallista viiniä, jonka henkilökunta laskee tynnyristä etiketittömään pulloon. Kaikki ovat olleet erittäin maukkaita vaan tarkempaa dataa liemistä on paha jakaa. Meikäläisittïn olemme tosin tottuneet juomaan punaviinin lämpimämpänä kuin täällä. Alkumatkasta Navarrassa viini tuli jopa jääkaappikylmänä pöytään.

Caminolla tähän mennessä opittua:
-Käy kusella aina kun voit. Seuraava puska voi olla peltomaisemassa 10 kilometrin päässä.
-Käy suihkussa kun lämmin sellainen on tarjolla. 100 punkkaa suhteessa kahteen suihkuun ei ehkä ole se paikka mihin kannattaa tähdätä suureellisia pesupuuhia.
-Korvat palaa vaikka aurinko olisi pilvessä ja ilma alle 10 asteessa. Sama pätee myös kämmenselkiin.

Huomenna taas vuoria ja jokinotkoja. Mennään miten kintut kantaa.