lauantai 10. huhtikuuta 2010

Masilla de las Mulas

Reached Mansilla de las Mulas. Staying at Muncipal alberque (Amigos Peregrinos). Street: Calle del Puente 5.

Tänne porhallettiin rauhallista tahtia sendalla paistuen. Seurassamme olivat haikarat, sisiliskot, töyhtöhyypät, kurnuttavat sammakot, hevoset ja koirat. Matka kulki hiljaisen tien varressa.

Ainoa välikylä oli Reliegos, missä kahdesta baarista valitsimme sen vähemmän "hipin" - tai sanotaanko, että toiseen uskaltauduimme sisään. Se tarjosi meille lentokentän kokoiset bocadillot ja colat suhisi kitusiin imeytyen hetkessä.

Määränpäässä olemme majoittuneet suosituinpaan alberqueen ja hauska paikka onkin. Erilaisia 6-10 punkan huoneita on pitkin poikin katua ja paikan emäntä, meidän ikäinen Laura heittää läppää lonkalta viidellä eri kielellä. Mama pyörii apuna ja isä taitaa hoitaa paikallista kauppaa. Kaupasta saimmekin paikallisia herkkusia; tonnikalapiirasta ja ison palan juustoa. Juusto tuli käpälään kun olimme jo valinneet valmiiksi siivutetun muovijuuston ja ukko totesi sen olevan aivan hanurista ja sanoi, että paikallista on kokeiltava. Pilke silmäkulmassa tottakai.

Kun tulimme kaupoilta takaisin majalle, sisäpihalla kolme kanssakulkijaa liotteli jalkojaan kylmässä vedessä pesuvadeissa. Taisi olla pieni snapsilasikin nokan alla. Ei hassumpaa kivunlievitystä. Tästä alkoikin pieni jutustelu jalka-aiheesta ja talon emäntä sattui kulkemaan ohi. Hänellä tuntuu olevan apu kaikille. Pian Päivi olikin talon offiisissa kantapään rakkonsa kanssa. Kumihanskaa, kunnon neula ja sopivaa sidettä. Uskomaton nuori nainen tuo talon emäntä ja rakko on kunnolla tyhjennetty siihen verrattuna, että olemme turanneet sitä ompeluneulalla, mutta kun kehveli on täyttynyt aina vaan uudelleen paksun kantanahkan alle. Nyt voi taas lepattaa rennosti.

Kaikki espanjalaiset kulkijat ovat liekeissä illasta, sillä tiedossa on Madrid-Barcelona jalkapallo-ottelu. Alkaa kymmeneltä ja kaikki kyselevät: "Oletteko tulossa katsomaan ja katsotaanko Suomessa fudista?" Taitaa olla miltei pakko mennä tekemään kulttuuriteko ja ängetä paikalliseen kuppilaan katsomaan huumaa.

Hahmoja reissussa osa 6. Aussi-suomalainen
Tapasimme hepun mesetan alkumetreillä pikkukylän alberquessa keskellä "ei mitään." Pötköttelimme punkilla, kun vanhempi mies tuli vilkuttamaan silmää ja aloitti aussi-aksentilla "where are you from?" From Finland... No, perkele sittenhän meitä on kolme! Yli seitsemänkymppinen mies oli lähtenyt reissuun spontaanisti Pamplonasta turisti-infossa tapaamiensa ruotsalaisten innostamana. Vuosia maailmalla oli kertynyt 60-luvulta eteenpäin ja tarinaa riitti. Kovasti hän oli kiinnostunut myös Suomen nykymeiningistä ja oli vallan hyvin perillä maailmanmenosta. Mielenkiintoisa elämän kommelluksia takana.