Luppopaiva Manangissa

Kuvakavalkadi ei ole mittava silla tatakin otosta ladattiin 12 minuuttia satelliitin kautta. Hassua etta ymparilla puidaan viljaa kasin hakkaamalla ja naapurin vetoisassa kiviladossa nakutellaan kolmella laptopilla viesteja maailmalle. Taalla ollaan absurdissa maailmassa kuin olisi lennahtanyt keskelle jotakin elokuvaa. Aklimatisoitumispaivana kavimme luuraamassa Gangapurnalta laskevaa jaatikkoa 350 m kylan ylapuolella. Huomenna nokka kohti Ledarin kylaa. Sielta Thorung Phediin jos palkeet kestaa.

Maisemia kapeilta poluilta

Marsyangdi-jokea seuraillen Manangiin

29.9.2012 At Manang (3590m)

Vahitellen on hivuteltu korkeutta ja Manang on tavoitettu. Matkalla on hikoiltu sademetsassa, noustu kohti havupuurajaa ja nyt alkavat puskatkin harveta. Aurinko paistaa paivat pilvettomalta taivaalta - vain ilma viilenee. Paivalla lontustellaan shortsit jalassa ja illalla on fleece, hanskat ja pipo vallan mukavat varusteet.

Majat ovat yllattaneet meidat erittain positiivisesti. Ei mitaan ruusuntuoksuisia kylpyloita mutta siistit yksinkertaiset fasiliteetit: kahdenhengen huoneet, patjat sangyissa, vessa (roori), jossain kaytavalla tai takapihalla ja tahan saakka auringolla tai kaasulla lammitettava suihkukin on ollut tarjolla.

Ruokaa piisaa ja kaksi suursyomaria syo kaytannossa munakkaasta curryyn ihan mita lystaa noin parilla kympilla per karsa vuorokaudessa. Murkinat ovat maukkaita ja miltei joka kerta suorastaan herkullisia. Tata ei voi edes kuitata raikkaan ilman myrkytyksella, silla "maman ja papan keittiot" lodgeissa ovat tarjonneet todella hyvaa ruokaa.

Flunssaa on tyrkannyt miltei jokaiselle kuivassa ja tuulisessa ilmassa sademetsien hoyryjen jalkeen - vaan on siihenkin loytynyt troppia. Oppaan vinkista yksi ja toinen on loikkinut kauppaan hankkimaan Sancho-troppia pienen putelin. Pullo lienee noin 0,1 desin kokoinen, mutta kertoo sen tehokkuudesta. Tippa nokan alle ja karsakarvat kihartuu niin etta ontelot aukeavat otsaan saakka. Saattaa loytya tuliaiskassista :)

Aklimatisoitumisoireita on muutaman yon takaa. Kenella paansarkya, huonoja huohotettuja younia ja kenella pistelee sorkkia. Tama tosin on hyva merkki silla happivajeen paikkaaminen on tuolloin kehossa alkanut. Nyt onkin hyva pitaa luppopaiva taalla Managissa ja antaa kropalle aikaa ladata itselleen happisaturaatiot kohdalleen seuraaviin ylamakiin.

Maisemat ovat niin huikaisevat etta mittakaava katoaa jo paasta. Poluilta ja majapaikoista on nakynyt Manaslu, Annapurnan huiput (2 ja 3), Chulut seka Lamjung - itse kuitenkin viipotellaan vasta puolimaessa. Hindulaiset piirteet ovat jaaneet myos taa ja tiibetilaisia pyhia paikkoja kohtaamme poluilla tuon tuosta.

Nettiyhteydet eivat syki samaan tahtiin kuin pumppumme naissa korkeuksissa, joten kuvien lataaminen jaa haaveeksi. Seuraavat yhteydet lienevat vasta Pokharassa.

22.9.2012 At Katmandu - heading tomorrow to Annapurna circuit (radiosilence about 12 days) Some connections maybe at Manang.

Aika taalla kuluu aivan huimaa vauhtia. Paljon on ehditty tekemaan, mutta nettiyhteyksia harvemmin. Tosin eipa tanne tultu koneen aaressa makaamaan. Valmistaudutaan parhaillaan vaellusta kohti ja olemme tehneet hankintoja - "kaikkea tuiki tarpeellista" kangashousuista korvatulppiin. Toki valiin on ehditty tankata HimayLattet ja tripla-espressot.

Tanaan suuntanamme oli paikallinen orpokoti, mihin meilla oli tuomisia kotimaasta. Mustia nahkakenkia lasten koulupukuja varten, hitunen hyvalaatuista kosmetiikkaa henkilokunnalle ja toki pienia herkkusia asukkaille. Koordinaatit ja kontaktit olivat ystavaltamme, joka on tyoskennellyt vapaaehtoisena kyseisessa paikassa. Siisti ja ihanan rauhallinen sijainti Katmandun lahetystojen sylissa. Saimme lampiman vastaanoton ja kerrassaan hellyyttavaa seuraa. Digitaaliset kameramme oli hittituote kun niilla sai kuvata ja katsella kuvia. Sen lisaksi saimme monet opit nenaliinoista - miten niista taitellaan leikkikaluksi banaani, karamelli tai vaikka kukkanen. Voi kuinka tumpelo sita voikaan olla ja miksi taalla kukaan kaipaisikaan mitaan legoja. Kiitoksena nepalilaisista lauluista ja lasten tanssiesityksesta lauloimme niin monta laululeikkia kuin vain suomeksi siihen hataan muistimme. Vapaapaivana orpokodilla oli hulinaa, silla siella oli SPR:n verenluovutus lahialueen asukkaille. Sielta lahetettiin hurjasti terveisia Suomeen!

Ai niin, tuli puheeksi etta Angry Birds on nyt todella in lasten keskuudessa. Siitapa vasta juttu syntyi, kun kerroimme sen olevan Suomesta.

Huomenna loikkaamme bussiin ja aloitamme Annapurna-circuitin. Noin kahdeksan tuntia tiedossa bussilla kolkuttelua ja sitten viela pyrahdys jeepeilla ilmeisen rupisia teita. Ylihuomenna alkaa sitten jo omakin tossu toivottavasti nousta kohti Thorung La:n haasteita yli 5000 metriin. Saas nahda miten kuuppa ja keuhkot kantavat, mutta toivotaan parasta.

Radiohiljaisuutta kestanee vaelluksen loppuun saakka Pokharaan, ellei sitten Managissa tarppaa jokin yhteys. Muutoin viimeistaan parin viikon kuluttua kuulumisia.

Ohessa lisaa fiiliksia Katmandun kujilta.

Geokatko Katmandusta oli mielessa ja loytyihan se kun tarpeeksi naarattiin (satelliittikuuluvuus ei taalla ole ihan parhaimmasta paasta). Purkista bongasimme suomalaisia terveisia.

Mitaa, Ei kuuluuu? Apinoita roikkuu langalla!

Paikallinen apoteekki. Kaikki on tarjolla mita vain osaat pyytaa.

Olemme pyrkineet syomaan mahdollisimman paljon paikallista ruokaa. Momot ja nuudelikeitto putoilevat parhaimmin naissa lampotiloissa.

Aseistus kuumuuteen ja poraavaan auringonpaisteeseen.

Paikallinen valuutta on hieman eri kurssissa kuin omamme. Tassa jemma-taskuun sijoitettavat vaellusvaluutat. Eikohan nailla menna, vaikka kamppeet katoaisivat.

Lunkisti vaan keskella ruuhkaa! Etta muu vaan teillekin.

Nepal Scouts headquarters Katmandussa.

Minin kyytiin

18.-20.9. Katmandu to Trishuli-river

Ohessa kuvakimaran muodossa reissutarinaa tiivistetysti. Kolme paivaa jokiseikkailuja oppaamme Minin matkassa meikalaisittain Kymijokea suuremmalla virralla. Markia vaatteita ja peuhattavaa melan kanssa riitti.

Papas kitchen

Teafee, eli suomalaisittain tehvi. Aamupalaksi mustaa teeta pikakahvilla.

Kuinka monta mahtuu pieneen Hiaceen, eikun Toyotaan. Tahan mahtui 7 sisalle, eli me lankkarit ja kuski, takaloosteriin loikkasi miehisto, kumivene, kajakki, melat ja muut varusteet. Katolle nelja tien varrelta poimittua paikallista.

Toyotassa on tunnelmaa.

Power-rafting. Lounastauolla banaanin ja kookoksen voimalla.

Kun hanuri on hiekassa - uidaan vaatteet paalla ennen kuin hierotaan sita uudelleen kumipintaan.

Tuoksuvaa telttaelamaa. Hiki, kuuma, ahistus...

Trishulin rauhallisempia rantsuja maaseudulla.

Menopelimme kuivilla.

Onnikassa on tunnelmaa - toyssyja, tiivista ja tihkuvan hikista.

Paikallinen matkustusasento pahimmissa montuissa: pida kahvoista kiinni ja koita parhaasi mukaan pysya penkilla. (Taalla urheilurintaliiveille on ollut eniten kayttoa koko reissulla ja selkatukea on ikava.)

Kun kainalot alkoi haista momoille.

17.9.2012 Paikallisia tunnelmia nuuhkimassa

Aloitimme aamun eurooppalaisittain ensin hotellin aamupaloilla ja kofeiinisaldon vahvistamiseksi tupla-lattella paikallisessa kuppilassa. Vuorossa oli kauppojen kiertelya ja lontustelua kohti Durbar squaren suuntaa. Koska reitti taalla ei ole koskaan suorin loysimme niin Himalayan Bankin kuin suositellun murkinapaikan aivan vahingossa. Durbar sq. sen sijaan piilotteli vaivaiset 90 astetta aikomastamme toiseen suuntaan, mutta ei se ole niin "noponuukaa." Perille paastiin ja nahtiin taas vahan enemman. Samalla kuljettiin hippi-aikain Freakstreetin lapi, mutta tarunhohto oli kylla tiessaan ja katu lienee nykyisin vain varjo entisestaan - tai tieda sitten mita matkalaiset sielta etsivat, mutta nyt oli tarjolla lahinna kraasaa ja tatuointeja muutaman kahvilan ohella.

Durbar sq. oli vaihtelua edelliselle. Vanhoja rakennuksia, torikujia, pyhia miehia ja oppaaksi tarjoutuvia herroja. Meneillaan oleva naisten juhla nakyi kauniin punaisina asuina ymparillamme ja Kumari-jumalattaren temppelissa, missa itse neito pysyi piilossa. Olo oli hassu kuin kakikellossa. Loukkaamatta ketaan - temppelissa tuntui kuitenkin silta kuin odottelisit kellon soivan ja paan ilmestyvan parvekkeelle, joten jatkoimme matkaamme pihalle "stalkkaamasta" muiden toimituksia. 

Meille riitti ihasteltavaa jo kaiken kuhinan seuraamisesta. Sivukujille eksyilysta ja luurailusta on tullut jo tapa ja paluumatkalla hoksasimme muun muassa Buddhalaisen stupan. Monen kierroksen, usean teepannullisen, banaanipannukakkujen ja ties minka mutkan jalkeen palasimme hotelliin pakkailemaan varusteita jokiseikkailullemme. Huomaamatta oli tullut jo yo...

Paljon ehtiin nahda parilla askeleella.

Lahiruokaa ja kierratysta.

Try to blend in

16.9.2012 at Katmandu

Pisteen aakkosten paalta sai jattaa kotiin.

Katmandussa meita odotti monsunin jalkeiset pohjoisesta laskeutuvat sadepilvien rippeet, jotka huolehtivat meille seuraaviksi paiviksi elmu-kelmumaisen tunnelman nahkaan. Muutoin kentalla viisumi-byrokratian rattaat rullasivat kotimaasta saaduin vinkein: passikuva ja 40 dollaria taskussa jonon jatkoksi. Kulttuurishokkiin saimme pehmean laskun, silla taksikyyti oli myos etukateen lapasessa. Nain paasimme luikkimaan innokaiden kantajien ja taksikuskien verkon lapi kohtuullisin tempuin pikku-Hiace kiintopisteenamme.

Matkalla kohti Thamelin kaupunginosaa saimme varmistuksen itsellemme liikenteen aanekkaasta kaaoksesta, mihin meilla ei olisi asiaa kuin tossun pohjia kuluttaen. Vuokraamoja erilaisille menopeleille kylla olisi, mutta ei taitaisi meidan pinna tai pokka piisata naille kujille.

Hotelli on osoittautunut oikein mainioksi. Hitusen homeessa, mutta niin lievasti etta ei parjaa likimainkaan Pariisin kokemuksillemme. Aamupala vastaa tuhtia lounaspoytaa ja huoneet ovat siistit.

Vetta tenuttelemme viitta litraa paivassa paikataksemme hikoilemaamme vajetta. Siihen teeta ja kolaa paalle niin pysyy rakkokin vireessa eika lakastu kayton puutteeseen. (Onnellinen reissaaja pissii kirkasta.) Vesijohtovetta valttelemme sen sijaan kuin ruttoa tai paremminkin koleraa. Edes hammaskalustoa ei suositella harjailtavan hanavedella. Noo, ehka se olisi tottumiskysymys vatsan osalta, mutta todettakoon etta sellaisia himoja ei ole tullut edes mieleen veden hajun ja varin vuoksi. Edellinen on aiheuttanut hilpeytta suihkussa kayntien yhteydessa. Ei tarvitse ainakaan laulaa aariaa siella sutiessaan.

Murkinaa saa aivan kuin missa tahansa - kiinalaisesta cowboyn pihviin. Ensimmaisena iltana halusimme heti kokeilemaan paikallisia makuja. Vege-momot paasivat heti listaykkosiksi ja curryt soutivat oikealla kadella vikkelaan aanta kohti. Vasurin kayttokieltoon on oppimista ja useimmin meidat tapaakin istumassa ravintolassa vasemman kaden paalla. Lyhyesti tiivistettyna: oikea kasi on puhtoinen ja vasen tarkoitettu takapuolelle sen kaikessa merkityksessaan.

Tama varikas papupata kihisee ja kuhisee vareja, hajuja, kauppoja, nahtavyyksia, uskontoja, aaripaita ja niiden nurjia puolia. Pieneen matkaan menee aikaa, silla ihmeteltavaa riittaa.

New Delhi - Katmandu

Yöksi kotiin - eikun yöksi koneeseen! Kahdeksan maissa illalla koitti startti kohti Katmandua Finnairin lennolla ensin Delhiin Indira Gandhin kentälle aamuyöstä ja siitä vaihdolla Katmanduun. Lento suijui viihtyisästi kuin vain Finskin elokuva-kimaran ja vege-illallisten kanssa voi kuvitella; niskatyyny vinossa, naama johonkin penkin ja ikkunaruudun mutkaan painuneena. Jossain keskiyön jälkeisessä horteessa oli kokemus hiiviskellä vessaan ja havaita reitin havainneruudulta lentävämme Kabulin yllä ja melkoisessa räiskeessä. Yli kymppitonnin korkeuksissa kuu valaisi pilviä, jotka välähtelivät keltaista valoa kuin alhaalla horisontissa olisi ollut pommitus meneillään. Mene ja tiedä mihin saakka näimme vai oliko ilmassa ukkosta. Konetta valoshow ei kuitenkaan pomputellut.

Kuumaan lehmänhenkäykseen New Delhin ilmastoon saavuimme viiden maissa aamulla. Ulkomaan transit-aulassa saimmekin sitten ensi makua paikalliseen tehokkuuteen. Käsin kirjoitettujen ja leimattujen boardingpassien odotteluun meni parisen tuntia ja tiedustellessamme laukkujen kohtaloa huumormielellä ollut virkailija totesi, että laukut on siirretty ja saapuvat toivottavasti Katmanduun. Immigration-lappuja saimmekin sitten täytellä sydämiemme kyllyydestä niin että passin numerot hitsautuivat jo takaraivoon.

3,5 eurolla possuillun tuhdin aamupala-buffan jälkeen karistelimme modernin lentokentän fasiliteetit (mitä nyt yksi järkky hämähäkki yllätti vessassa) ja teimme kenties jopa aikamatkan taaksepäin laskeutuessamme Katmandun kentälle.

Taas mennään - enkä tiedä mihin mutta mä meen...

No joku haju sentään on mihin nokka osoittaa. Ensin lennetään Delhiin ja sieltä jatketaan aamupalan päälle Indigo-airlinesilla Katmanduun. Mikä lienee DaiJang-lentoyhtiö - jää meillä nähtäväksi.

Kamat tuli pakattua työkiireissä vasurilla, mutta patiinit on sentään plankattu uusiin haasteisiin. Pientä laittoa ja liiman haistelua oli ilmassa, sillä rakkaita nahkamenokkaita piti vahvistaa kumiliimalla jotta kantaisivat vielä tämän yhden reissun.

Tavoitteena olisi taapertaa maailman korkeimmalla kulkevaa vaellusreittiä jos keuhkot ja pääkoppa vain antavat myöden. Ei siis kulkea huipulle, sinne ja takaisin vaan kiertää Annapurnan-kierros. Reittiä raahustellaan aina 5416 metriin Thorung La:n solan läpi. Muutakin on ohjelmassa, mutta toivottavsti pääsemme täydentämään tänne terveisiä jossakin kohtaa reissua.