Hyvää nimipäivää velipojalle! :)
Palataan vielä hetkeksi eiliseen iltaan. Mainiota yömajaa ylläpiti naisryhmä ja siisteys oli toki sen veroista. Mukavat puiset kerrossängyt ja hyvät patjat. Illallisella saimme ruokalistat, joissa menu del peregrinosin vaihtoehdot olivat tuttua kauraa. Listan toisella puolella oli todennäköisesti muiden kulkijoiden tekemät käännökset eri kielille. Hytkyimme ruotsinkieliselle osuudelle, josta emme olleet aivan varmoja oliko se tehty "kieli poskessa" vai ihan tosissaan. Tarjolla muun muassa kalu-filé ja kummeli?
Aamu starttasi talon omalla aamupalalla huikeaan neljän euron hintaan: iso maitokahvi, croisantti, banaani, tuoremehu ja jogurtti. Tuskin irtoaa Helsingissä samoin kustannuksin.
Sitten baanalle. Hiekkatiet etenivät San Antonin massiivisen kaariportin läpi. Paikalla on ennen sijainnut pyhiinvaeltajien hospitaali ja iso luostari. Moni oli ilmeisesti kuvitellut, että seuraava kylä olisi jo näillä paikkein sillä melko monella oli tuntui olevan tarve loikkia pitkin ojia ja puskia etsimässä "vessaa." Castrojeriz oli kuitenkin vielä viiden kilometrin päässä. Castrojerizissä vahvistimme itseämme tavernassa holtittomalla kaurakeksillä ja banaanilla. Näillä eväillä oli hyvä lähteä Alto Mostelaresin huiputukseen. 150 korkeusmetriä 1,5 km matkalla sai hyvät lämmöt ravipalikoihin. Tosin kelikin oli jo lämmennyt pariinkymppiin. Kaikki mikä menee ylös tulee toki jossain vaiheessa alas, kuten oppaammekin toteaa tekstissä. Siis samanmoinen alamäki Rio Pisuergan varteen oli edessä. Kaikeksi onneksi alamäki oli peitetty nyrkinkokoisilla murikoilla pidon puuttumisen varmistamiseksi. "Pisuaariksi" nimeämämme joki osoittautui komeaksi kuin Kyrönjoki ja kirkkaaksi kuin Kitka. Täällä olisi ollut kalavehkeille käyttöä jo useampaan otteeseen.
Pisuergan varresta majakylään oli vain pari kilometriä. Hetken haahusteltuamme kylänraitilla majoittauduimme alberque Fiteroon. Alberquen piha toimii samalla baari/ravintolan terassina ja siinä olikin mukava hengailla kävelyn päätteeksi bocadillon ja virvokkeiden äärellä. Hauskaa hupia tarjosi iltapäiväsellä soitetut nostalgiahitit. Lyhyen päivän (20 km) etuihin kuuluu hötkyilemätön toiminta majassa, pyykinpesua, roikkelehtimista, syöpöttelyä ja venyttelyä.
Hahmoja reissulla osa 4. Le General
Yhdysvaltalainen vanhempi kaljupää, jolla jotain tekemistä maan "puolustusvoimien" kanssa. Kovassa kuosissa ja omisti suomalaisen näköisen melko iäkkään rinkan (kovin oli kuin Savotta, vaikka merkkejä ei kiinni enää ollutkaan). Tapasimme alkumatkasta muutamilla yömajoilla, mutta sen jälkeen olemme kuulleet miehen huitoneen jo parin päivän etumatkan. Perusystävällinen pohjois-amerikkalainen small talk-kone, mutta tuntui muuten etäisen viileältä.
Kauas on pitkä matka...
