Eilen saavuimme Palas de Reihin tasaista tahtia. Ensin puolipäivää ylämäkeen ja sitten jokilaaksoja ylös ja alas. Loppusuoralla sadevaatteet kuivuivat päälle ja aurinko alkoi paistaa pistävästi. Selän takana vaani kuitenkin ukkospilvi, joten painelimme suorinta pikataivalta keskustan alberqueen kokeilemaan onko talossa tilaa. Onneksemme tärppäsi heti pääsimme 12 hengen saliin, missä oli omat suihkut ja vessat.
Iloksemme huoneessa majoittui sekalainen seurakunta, johon kuului muun muassa kuusi kokkaavaa italialaista eläkeläistä. Myöhemmin illalla he tarjosivat ylimääräistä murkinaa huoneen naisväelle. Päivän antimina oli papusalaattia, kalapastaa (tuoreesta kalasta tehtynä - ei mistään pussista), jäätelökakkua ja shamppanjaa. Herrat olivat ostaneet kattilankin kokkailuun, sillä Galician alberqueissa on tyypillisesti keittiö pyhiinvaeltajille, mutta kilut, kalut ja kihvelit pitää olla omasta takaa. Suursyömäreinä jätimme kaksi naisvahvistusta joukostamme herkuttelemaan majaan - etenkin kun Mikko ei partaisena ollut naamioitavissa naiseksi.
Oletimme muutoin yksityisten majoitusliikkeiden olevan pullollaan, sillä saksalaisten bussimatkailijoiden ja espanjalaisten päiväreppu-turistien määrä oli melkoinen. Lisäksi espanjalainen koululuokka oli tullut resuamaan myös reitille eikä meillä ollut hajua ovatko hekin tukkimassa pikku-kaupungin suhteellisen kevyttä majoituskapasiteettia.
Sateella ei tullut evästeltyä suuremmin, joten kiskoimme kupuumme vastapäisessä kuppilassa alkueväät ja sitten Menu del Dia päälle. Merluza ja bacalao - eli turska eri muodoissaan alkaa tursuamaan korvista, mutta illan eväs osoittautui herkulliseksi yllätykseksi. Isoa tonnikalaa tomaattipadassa ja riisiä. Siis riisiä! Niin yksinkertaisen ihana asia, kun on syönyt viimeiset neljä viikkoa ranskalaisia perunoita. Se tuntuu olevan Espanjassa nykyään jokin kansallisruoka kun kaikki tuodaan aina ranskalaisilla höystettynä. Edellinen poikkeus oli Villafrancassa saadut keitetyt perunat (yhteensä siis kaksi poikkeusta koko reissulla ;)
Majapaikan vessassa oli kokonaan lasitettu erkkeri, josta oli mukava luurailla kaupungintaloa ja alla kulkevaa katua hampaita harjatessa. Meinasi hammasharja tippua lattialle kun ylämën mutkassa näin valtavan mustan lehmän konkeltavan vapaana pitkin tietä ja kolme autoa perässä jonossa. Illan spektaakkeli oli valmiina kuin tv:stä ikään. Pian meitä oli kaikki vessa-loostereissa istuneet mulkoilemassa ruuduista, kun valtavaa jo vieraasta ympäristöstä hermostunutta lehmää yritettiin väistellä kadulla. Rekkaa ja muuta sopivaa ehti toki tunkea paikalle ja ravintolan terassilla olleet kipittää ties minne. Lopuksi paikalle kinkkasi kepin kanssa vanhempi paimen, joka selvästi oli karkulaisen perässä. Miehen askel ei vain oikein ollut juoksevan lihakarjan vauhdissa.
Tänään lompsuteltiin "kuuman" yön jälkeen Melideen. Italialaisilla oli tarpeen kääntää patterit tappiin huoneessa ja ikkunaa toki ei sopinut pitää auki, joten me suomalaiset hikoilimme punkan päällä kuin sademetsässä.
Puolimatkan pikkukylällä "kevytlounasta"
Päätimme jakaa yhden pitkän päivämatkan kahtia päästäksemme eroon sunnuntaiksi Santiagoon mylvivästä espanjalais-aallosta, maistaaksemme espanjalaisittain maan kuuluisinta pulpoa "the paikassa" ja toisaalta tehdäksemme sopivan mittaista päivää kintuillemme. Paikallinen iso alberque oli rempassa, joten päädyimme mukavaan hostaliin kahden hengen huoneisiin vallan puhtaisiin lakanoihin 15 euroa per kärsä. Ei se väärin ole.
