keskiviikko 21. huhtikuuta 2010

Portomarin

Reached Portomarin. Staying at alberque Ferramenteiro (straight up from the long bridge and turn left)

Onneksemme yöllä eräs saksalainen kovemman luokan konesaha piti puolta nukkumasalistamme hereillä, joten saatoimme kuulla muutaman metrin päästä korvatulppien läpi tanskalaisen ystävämme manaavan kuorsaajaa "Oh my god, oh my god..." Hänellä ei ollut korvatulppia - eikä meillä ylimääräisiä tarjota.

Eilisen illan kuutamo oli vaihtunut yöllä pieneksi sateen ripotteluksi, joten sadehousua kinttuun alkutaipaleelle. Sarria on kukkulan huipulla, joten sieltä sitten alkulämmittelyksi betonitietä miltei nelivedolla alas rautatien varteen ja uudelleen seuraavalla kukkulalle. Maisema vaihtui todella ikivanhaksi lehtimetsäksi ja saimme tuntea itsemme kuin pikku-hobiteiksi matkalla Kontuun.

Koko päivän tihutteli, mutta vain sen verran, että pian todettiin olevan kevyempää kulkea ilman kuoritakkia sillä kroppa höyrysi muuten lämpimänä päivänä ihan riittämiin. Olemme siis tekemässä tuttavuutta Galician monessa mainostetun sateisen ja kostean ilmanalan kanssa. Luvattua karjaa ilmestyi myös lisää poluillemme ja ehtaa paskaa toki sitäkin enemmän. Paimenet tosin pitävät sarvipäät tiukassa kurissa ja kookkaat lehmän-järkäleet jonossa tiellä. Yksi yritti vihastella meille mutta pian tuiman emännän keppi läsähti lehmää poskeen ja ammu oli taas siistissä muodostelmassa.

Portomarin näkyi jo viisi kilometriä ennen perille pääsyä laskeutuessamme kukkuloilta jokilaaksoon. Kaupunkiin saavutaan pitkää siltaa, jonka alla vanha kaupunki lepää. Nyt emme siitä nähneet kattoakaan, mutta matalalla vedellä se on kuulemma mahdollista. Kaupunki on 1960-luvulla jäänyt leveänä jokena luikertavan tekoaltaan alle ja muutamia osia vanhasta kaupungista on siirretty kivi kiveltä ylärinteeseen uuden kaupungin keskustaksi. Muutoin kaupungin rakenne on siis kovin uutukainen.

Huomenna Santiagoa kohti on enää taivalta jäljellä alle sata kilometriä. Kulkevien joukkoon on liittynyt nyt Sarriasta aloittaneiden turistien laumat, joten meillä kasvaa himotus jäädä pienemmille kylille yöksi - siis saapi nähdä hissutellaanko hieman "loppusuoralla." Nyt murkinaa etsimään uudesta "vanhasta" kaupungista.