sunnuntai 22. syyskuuta 2013

Rio Ullaa kylille ja kaupunkiin

21.9.Padron

Eilen saimme kulkea miltei koko päivän mukavia hiekkateitä puiden varjoissa nauttien. Loikimme liikkeelle ajoissa Caldas de Reis:tä, sillä päivästä olisi kuulemma tulossa kuuma. Reitti nousi ja laski eucalyptusmetsissä seuraillen välillä rio Ullaa. Saavuimme Padronin pieneen kaupunkiin juuri ennen iltapäivän pätsiä sopivasti alberguen raottaessa oviaan. Tähän saakka majoissa on ollut toki tunkua ja tuhinaa mutta aina muutama yösija on jäänyt vapaaksi, joten mitään Camino Francèsilta kuultua kilpajuoksua ei ole tarvinnut harrastaa saadakseen tyynyn päänsä alle.

Mukavia kärryteitä
Padronin albergue oli reitin komein ja siistein. Suuren kivitalon yläkerta oli makuusali ja alakerrassa toimi muut fasiliteetit vessoista keittiöön. Nyrkkipyykinpesulle oli oma sijansa ja kunnon kuivatusnarut pihalla. Erityisen kiitoksen ansaitsivat kerrossängyt, jotka olivat selvästi majaan mitoitetut ja puusta looshimaisesti rakennetut. Ei joka öistä nitinää ja nutinaa ja mekin vetelimme hirsiä puisevasti kuin tukit.

Padronin alberguen siisteissä sisätiloissa.
 
Reissuelämää - pikkuvarpaan tuunailua omassa kolossa. 

Alberguen sisäänkäynti.
Vieressä paikallisten radioamatöörien kerho - ei hassumpi harrastustila kukkulalla.
 
Edellinen kuva alberguen julkisivusta. Tämä 90 astetta oikealle: alberguen toinen naapuri.

Epäilemättä reissussa viisastuu... ja elämä palaa perusasioihin.
Padronissa on oma legendansa Jaakobin teoista. Legendan mukaan ensimmäisellä matkallaan Espanjaan Jaakob saapui rio Ullaa pitkin Padroniin ja piti ensimmäisen saarnansa täällä. Siihen liittyen eri puolilla Padronia on paljon yksityiskohtia tutkittavaksi veneenkiinnityskivestä lähtien. Arkisempia tekoja, joita Padronissa tulee tehdä on pimientojen mutustelu. Näitä pikkurillin kokoisia vihreitä paprikoita tilataan satsi pöytään (n. 40 kpl laaki). Ne on paistettu öljyssä ja täräytetty rouhealla hyppysellisellä merisuolaa. Lysti on siinä että noin joka kolmaskymmenes on ehta chili, mutta sitä ei pysty tunnistamaan. Erinomaisia ja ilman punoittavia silmiä selvittiin. Mitä nyt ehkä aamusta vähän luukut turvoksissa.

Kellä kieli kärähtää...
Illasta tuli melkoinen sauna. Kahdeksan aikaan varjossakin oli vielä 28 astetta lämpöä. Tähän saakka koko reissu on tehty shortseissa ja makuupussia on lähinnä taputeltu jaloille aamuyön tunteina.