Kuumat kehot ja kintut

13.9. At Caminha, Albergue

Tähän saakka olemme nähneet kaikkea mitä vaeltaja ei saata edes reissulleen kuvitella. Loputtomia valkeita hiekkarantoja - joko yksinäisiä luonnonrauhassa lepääviä idyllejä tai kaupungin edustalla kuhisevia 30 sektorin ja 100 vuokrakangassuojan "biitsejä." Toisinaan olemme ohittaneet Ferrarin tai Lamborghinin (paikallisia pommeiksi ruostuneita traktoreita), muutaman oikean kasinon ja golfresortin, mihin meidän varustuksilla ei olisi ollut asiaa varmaan edes parkkipaikalle.

Yleisesti Caminha de Costa on rauhallinen, vaihteleva ja varsinaisen reitin osalta emme ole havainneet sen kaupallistuneen lainkaan lukuunottamatta toki rantakaupunkeja, missä turismi on muutoin arkipäivää. Camino Francesin krääsäkauppoja tai muuta vastaavaa ei ole tullut vastaan missään ja majapaikkojakin olemme saaneet tähän saakka asuttaa keskenämme. Muita pyhiinvaeltajia olemme nähneet kaiketi vajaat kymmenkunta tähän saakka.

Caminha de Costa ja  ns. Orla Litoral, eli todellinen rantojen vaellus kulkevat rinnakkain - toinen kylillä hyvin keltaisin nuolin merkittynä ja toinen aivan rantaviivassa ilman merkintöjä, mutta pienellä kartan vilkaisulla hyvin seurattavissa. Päivän ja tunnelman mukaan olemme voineet valita reitin sen pohjalta kummassa olisi vähemmän kovaa jalkapohjia rassaavaa alustaa. Paikallisittain suosittu mukulakivitie ja asfaltti vaatii veronsa kipuina ja kolotuksina, joten siinä mielessä reitin suunnitteluun kannattaa jonkin verran satsata samoin kuin hahmotella aikatauluaan niin että vatsan kurniessa osuu harvemmin asutuilla seuduilla sopivasti kylille kahvilaan evästämään. (Keskellä Portugalia kulkeva perinteisin reitti lienee ruuhkaisempi, sillä sinne on olemassa oppaita ja kirjallisuutta.)

Aurinko ja säät ovat tähän saakka hellineet meitä ruhtinaallisesti. Osalle nautintona ja tavoiteltuna rusketuksena - osalle meistä jääkarhun ja hylkeen turilaille melkoisena vesirallina (toim. huom. kolme litraa vettä on lasten annos.). 50+ apteekin aurinkorasvaa roppastaan kuin lastalla nahkaan pari kertaa päivässä niin pahemmilta käryiltä on vältytty. Kuten vanha "Turhisten" sanonta kuuluu: "Alkaa toi sunkin naama paranemaan päivä päivältä."

Nyt pukkaa Hakaniemen iskuryhmällä hieman tappioita. Bad Toro kävi jo alkureissusta kokeilemassa sorkallaan yhtä viemärin koloa ja nilkka ei anna enää lainaa tällaisilla kävelypätkillä. Kaunis, kiukkuinen ja turvonnut on osuva muotoilu. Paikallinen nilkkatuki pelittää, mutta pienet näkäräiset iltaisin jäillä niin lasiin kuin nilkkaan on tarpeen. Pitkätukka on sen sijaan kaapannut sellaisen sikakuumeen, että junaan oli taivuttava tämän päivän etapille. Vaan kiskot vie ja maisema vaihtuu - hitusen nopsemmin tosin kuin mitä toinen iskuryhmä tallustaa 32 asteen kuumuudessa varjossa. Ei parane valittaa - mieluummin tätä kuin Atlantin tuulet ja sateet niskaan.


Portugalin ja Espanjan rajajoki on tavoitettu tänään kuka milläkin tyylillä. Nyt on perjantai 13. ja Caminhan pikkukaupungissa on kuulemma kunnon festivaalit. Emmeköhän mekin mene noitumaan muutamat vaivat matkoihinsa ja huomenna nokka kohti Espanjaa.