Auttista startattiin kaurapuuron voimin loiviin ja pitkiin Posion nousuihin. Poikkesimme Auttikönkäällä luuraamassa 16 metrin putoukset ja saksalaisten menneitä rakennelmia. Vallan pitkää patsastelua ei tullut harrastettua, sillä uittokämpän kaffila oli ”työn alla” ja verenhimoiset naaraat pitivät kovasti niin meistä kuin rotkon kosteista olosuhteista.
Ennen Posiota kurvasimme Korouoman kylkeen. Korouomassa merkattiin reviiri ja jatkettiin metsäautotietä rytyyttäen kohti Raunuantietä. Poroja, metsäkanalintuja ja pari endurokuskia tavattiin reitillä. Keskituntinopeus heilui kympin tietämillä ja välillä tuntui tulevan enemmän treeniä käsille kuin koiville. Semmoinen huikonen, mutta mainiot maisemat (silloin kun uskalsi katsoa muualle kuin eturenkaan sektorille).
Paluu kovalle pinnalle nosti vipinää kampiin. Pienen lisäpiiskan antoi silmissä kiiluvat Livojärven suoramyyntipisteen kuuluisat lätyt. Sinne oli ehdittävä - ja ehdittiin. Pari kierrosta lettuja kahvin kera, varpaiden alla Säikän hiekat ja ruismustikkapiiras pelastettuna kärryn suojiin. Tuulta juuri sopivasti niin hyttysistä ei häivääkään. Ehkäpä pienet nokkaunet ”biitsillä.”
