Luppopäivä Järnefeltin maalauksessa

Kolin retkuilupäivä. Päätimme jarruttaa kansallismaisemaan hetkeksi ja turisteilla oikein urakalla nähtävyyksissä. Siis ryppyiset retkipaidat niskaan, tankolaukku olalle ja Ukko-Kolin luontokeskukseen. Ukko-, Akka- ja Paha-Kolin töppäreillä luurailtiin Suomi-kuvaa ilmavasta näkökulmasta. Viihdytimme itseämme ottamalla erilaisia Elovena- ja Joukahais-kuvia pitkin kallioita ja katajia. Päätimme paeta maisemasta kun bussilasti saksalaisia kuormattiin polulle.

Eilisiltana tapasimme skotlantilaisen kaverin, joka asuu Kolilla kolmen hehtaarin ranchillaan. Heppu sukeltaa ammatikseen tutkien öljyporauslauttojen sijoittelupaikkoja. Hän viipottaa paljon maailman merillä, mutta nettoaa työstään sen verran että muutama kuukausi vuodessa pinnan alla piisaa kymmenen kuukauden elämiseen vapaaherrana ja nelikymppisenä eläköitymiseen. Ammatinvalintakysymyksiä...

Juttelimme mm. Juankoskella ensimmäistä kertaa järjestetyistä pikkufestareista mistä hän oli kutsunut hyviä tyyppejä (jotkut bändit) maatilalleen tietämättä lainkaan keitä he olivat. Kahdentoista miehen kesken olivat viettäneet kesäpäiviä Jätkäjätkien ja Jukka-Pojan kesken. Kehui vieraitaan oikein hauskaksi seuraksi ja siisteiksikin vielä. Harmiksemme juttumme hiipuivat vähitellen kun paikalle piti kahden "johtajan" tulla kertomaan elämän totuuksia hyvässä flänässä. Tosin alkoi se Nukku-Matti koputella olalle muutoinkin.

Yöllä saimme ihailla Pielisen yllä komeaa näytelmää. Ukkonen paukkasi jossain horisontissa kuulumatta Kolille saakka, mutta salamat näkyivät sitäkin paremmin. Olikohan Ukko paiskomassa pajavasaraa vai Ahdilla jotain hampaankolossa kalamiehille. Joskus sitä tuumaa järjestelmäkameran retuuttamista reissussa, mutta jostain on karsittava, joten nämä filmit jäävät harmaiden aivosolujen sopukoihin.

Nyt savuahvenpastaa pataan ja kamojen huoltosessio käyntiin.