Kuhmossa imuttelemassa Kalevala Spirittiä

Hiostava kuumuus ei tarjonnut kovin kattavia yöunia, joten mieli ja nahka nahkeana purimme leirin puskasta. Hopat polulle ja UKK-reittiä takaisin tien varteen. Nätisti nuo kärryt seuraavat polkuakin. Mielessä siinsi Lentiiran kauppa sekä uimaranta, joten kierrosta kehiin niin pari-kolmekymmentä kilometriäkin lentää lemmessä.

Jo mieliteoksi muodostunut litra kylmää rasvatonta maitoa hukkui kitusiin helposti. Toki jotain kiinteämpääkin ohessa. Sitten pulikoimaan. Mainio veneenlaskupaikka laitureineen tarjosi ihanan virkistyksen kuumaan ja kähmäiseen oloon. Mikko huuhasteli ehkä kymmenen minuttia hihattomassa paidassa kuivattelemassa ja rajat paloi niin että käry kävi. Sen siitä saa kun jääkarhu jättää turkin laiturille.

Tuskainen kuumuus palasi melko pian ja sen sai tuta hiestä märkää takapuoltaan myöten. Mikäs siinä hinkuttaessa - helpompi oli kuitenkin pieni tuulenvire ajaessa.

Kuhmoon tullessa saimme iloksemme havaita Kuhmon Kamarimusiikki-festivaalien olevan täydessä tohinassa, joten majoituksen suhteen saattaisi tietää rutkasti lisäkilometrejä. Kalevala-kylän (Kalevala Spirit) leirintäalueelta heltisi telttapaikka onneksemme. Aivan Kuhmo-talon viereisessä kehutussa ravintolassa tarjosivat seisovan pöydän viiteen saakka, joten sinne siis. Muusia, muikkuja ja muuta oheista lapioimaan. Onneksemme kamarimusiikin ystävät näin kesäisin eivät ole kovin kireitä pukeutumisensa suhteen niin uimme kesämekkojen ja shortsien joukkoon edes jollain auttavalla tyylillä hikisine hyttysen syömin naamoinemme ja fillaripöksyinemme. Hyvässä ilmastoinnissa kukaan ei varmaan havainnut hajuhaittaakaan tai ei ainakaan sivistyneenä siitä maininnut.

Ukkonen täräytti pahimman painostuksen ilmasta pois, joten toivo elää hieman virkistävämmästä yöstä. Nyrkkipyykin kuivuminen taitaa olla haaveilua.