Aamu lahti liikenteeseen Monte Del Perdonille nousulle ja kun ylos mennaan tullaan myos alas. Meita ohitteli muutamat kuvottavan "halvat" taysjouskari-fillarit, joiden kuskejakaan ei saattanut avuttomiksi kutsua.
Tarkoituksena oli tanaan kavella suoraan perille asti. Paivan lyhyt etappi venahti kuitenkin likemmas kolmeakymppia, kun lahdimme kiertoreitille Temppeliritarien innoittamina. Inglesias De Santa Marian kahdeksankulmaisen kappelin edustalla tallustaessamme hetken ilman vaelluskenkia kinttuja vilvoitellen saapui paikalle mies, joka kysyi haluammeko nahda kappelin sisalta. Toki, mikali se vain oli mahdollista. Aikas moinen sattuma. Erikoinen mutta kaunis kivirakennelma keskiaikaisien taistelujen ajoilta. Sytytimme viisi kynttilaa tuttujen muistoksi.
Viiden korvilla paasimme vihdoin kahden pyhiinvaellusreitin risteyskaupunkiin Puenta la Reinaan, joka on kuuluista mm. kuningattaren kunniaksi tehdysta sillastaan pyhiinvaeltajien turvaksi. Tavoitteenamme ollut alberque ei tietysti ollut auki, joten kivistavin kintuin jouduimme palaamaan kylan lapi toiseen majaan. Onni onnettomuudessa silla paikka oli juuri rempattu ja suht mukavan oloinen. Hyytymisesta huolimatta pesimme pyykkia (sukkaa ja saippuaa) ja lutrasimme suihkussa ennen murkinan jahtaamista. Tanaan on lauantai ja puodit miten sattuu auki - suomalaisen nakokulmasta. Panateriasta aamuksi tarpeet ja Menu Del Peregrinos, joka osoittautui tahan mennessa parhaimmaksi.
Nyt uinumaan niin etteivat muut dormitorysta ota papua nokkaan. Saas nahda millaisia kepposia palmusunnuntai, kellojen siirto ja tuleva paasiainen meille teettaa. Ainakin paljon ruokaa varalle reppuun.
