Pamplona - Cizur Menor

Zubirin mukavasta majasta lahdettiin liikkeelle hieman hitaalla kirpeaan aamuun. Aurinko nousi sopivasti ja aamun kosteus nousi pelloilla matalaksi sumuksi. Kukko kiekui valilla jossain maisemassa ja lehmankellon kalkatus ilmoitteli missa puskassa milloinkin oli sarvipaita jemmassa.

Aamulla majaan jai tanskalainen ja saksalainen nainen, joiden jalkavaivat vaativat valipaivaa; olivat saaneet juteltua kyydin Pamplonaan ja siita he suoriutuivat paamaaraan lepaamaan varastoon ja parantelemaan polviaan.

Korkeuskayrat lupasivat paivaksi tasaista mukavaa lompostelua, mutta puuta heinaa! Joen varressa polun piti menna matalalla vaihdellen rannalta toiselle, mutta kapuilimme vuorenrinteita ylos ja alas aloittaaksemme taas uuden kierroksen ylitettyamme kauniita satoja vuosia vanhoja kivisiltoja. Paivan puolessa valissa saavuimme Pamplonan "lahioon," jonka katuja tallustimme vanhaan kaupunkiin saakka. Nyt on Pamplonan ghettokin koluttu sarkevin jaloin betonia jurnutellen.

Pamplonan vanha kaupunki oli taydellinen vastakohta lahioromantiikalle. Kiertelimme hetken vanhojen muurien sisalla kunnes jatkoimme matkaa kohti Cizur Menoria. Menu del Dia paatettiin murkinoida viela kaupungin nurkalla. Loppupatkalla saimme niskaamme pakollisen iltapaivasateen, joka tosin ei ehtinyt meita juurikaan kastella. Nyt taas punkka hallussa, aamuevas haettuna ja valmiina unten maille.