Yöksi kotiin - eikun yöksi koneeseen! Kahdeksan maissa illalla koitti startti kohti Katmandua Finnairin lennolla ensin Delhiin Indira Gandhin kentälle aamuyöstä ja siitä vaihdolla Katmanduun. Lento suijui viihtyisästi kuin vain Finskin elokuva-kimaran ja vege-illallisten kanssa voi kuvitella; niskatyyny vinossa, naama johonkin penkin ja ikkunaruudun mutkaan painuneena. Jossain keskiyön jälkeisessä horteessa oli kokemus hiiviskellä vessaan ja havaita reitin havainneruudulta lentävämme Kabulin yllä ja melkoisessa räiskeessä. Yli kymppitonnin korkeuksissa kuu valaisi pilviä, jotka välähtelivät keltaista valoa kuin alhaalla horisontissa olisi ollut pommitus meneillään. Mene ja tiedä mihin saakka näimme vai oliko ilmassa ukkosta. Konetta valoshow ei kuitenkaan pomputellut.
Kuumaan lehmänhenkäykseen New Delhin ilmastoon saavuimme viiden maissa aamulla. Ulkomaan transit-aulassa saimmekin sitten ensi makua paikalliseen tehokkuuteen. Käsin kirjoitettujen ja leimattujen boardingpassien odotteluun meni parisen tuntia ja tiedustellessamme laukkujen kohtaloa huumormielellä ollut virkailija totesi, että laukut on siirretty ja saapuvat toivottavasti Katmanduun. Immigration-lappuja saimmekin sitten täytellä sydämiemme kyllyydestä niin että passin numerot hitsautuivat jo takaraivoon.
3,5 eurolla possuillun tuhdin aamupala-buffan jälkeen karistelimme modernin lentokentän fasiliteetit (mitä nyt yksi järkky hämähäkki yllätti vessassa) ja teimme kenties jopa aikamatkan taaksepäin laskeutuessamme Katmandun kentälle.
