Marsyangdi-jokea seuraillen Manangiin

29.9.2012 At Manang (3590m)

Vahitellen on hivuteltu korkeutta ja Manang on tavoitettu. Matkalla on hikoiltu sademetsassa, noustu kohti havupuurajaa ja nyt alkavat puskatkin harveta. Aurinko paistaa paivat pilvettomalta taivaalta - vain ilma viilenee. Paivalla lontustellaan shortsit jalassa ja illalla on fleece, hanskat ja pipo vallan mukavat varusteet.

Majat ovat yllattaneet meidat erittain positiivisesti. Ei mitaan ruusuntuoksuisia kylpyloita mutta siistit yksinkertaiset fasiliteetit: kahdenhengen huoneet, patjat sangyissa, vessa (roori), jossain kaytavalla tai takapihalla ja tahan saakka auringolla tai kaasulla lammitettava suihkukin on ollut tarjolla.

Ruokaa piisaa ja kaksi suursyomaria syo kaytannossa munakkaasta curryyn ihan mita lystaa noin parilla kympilla per karsa vuorokaudessa. Murkinat ovat maukkaita ja miltei joka kerta suorastaan herkullisia. Tata ei voi edes kuitata raikkaan ilman myrkytyksella, silla "maman ja papan keittiot" lodgeissa ovat tarjonneet todella hyvaa ruokaa.

Flunssaa on tyrkannyt miltei jokaiselle kuivassa ja tuulisessa ilmassa sademetsien hoyryjen jalkeen - vaan on siihenkin loytynyt troppia. Oppaan vinkista yksi ja toinen on loikkinut kauppaan hankkimaan Sancho-troppia pienen putelin. Pullo lienee noin 0,1 desin kokoinen, mutta kertoo sen tehokkuudesta. Tippa nokan alle ja karsakarvat kihartuu niin etta ontelot aukeavat otsaan saakka. Saattaa loytya tuliaiskassista :)

Aklimatisoitumisoireita on muutaman yon takaa. Kenella paansarkya, huonoja huohotettuja younia ja kenella pistelee sorkkia. Tama tosin on hyva merkki silla happivajeen paikkaaminen on tuolloin kehossa alkanut. Nyt onkin hyva pitaa luppopaiva taalla Managissa ja antaa kropalle aikaa ladata itselleen happisaturaatiot kohdalleen seuraaviin ylamakiin.

Maisemat ovat niin huikaisevat etta mittakaava katoaa jo paasta. Poluilta ja majapaikoista on nakynyt Manaslu, Annapurnan huiput (2 ja 3), Chulut seka Lamjung - itse kuitenkin viipotellaan vasta puolimaessa. Hindulaiset piirteet ovat jaaneet myos taa ja tiibetilaisia pyhia paikkoja kohtaamme poluilla tuon tuosta.

Nettiyhteydet eivat syki samaan tahtiin kuin pumppumme naissa korkeuksissa, joten kuvien lataaminen jaa haaveeksi. Seuraavat yhteydet lienevat vasta Pokharassa.