Finesterren legendoja

Aiemmissa majapaikoissa ei tullut verkkoyhteyksiä vastaan, joten kertaamme reissua muutaman päivän taa. Tosin päivämatkatkin olivat melkoisia yli kolmenkympin huikosia rannikon vuoristoisilla reiteillä, joten pitkien päivien päälle aika on kulunut kamppeiden ja "ropan koplaamiseen" näppiksen sijaan. Nyt siis tarinat jatkukoon...

Finesterre saavutettiin Langosteiran simpukkarantaa kulkien kaksi viimeistä kilometriä. Rannasta onkin aiemmin jo kuva, mutta siihen liittyvää ääntä emme valitettavasti saaneet kyytiin. Koko ranta on simpukoiden peitossa ja aallon vetäytyessä takaisin kuuluu vieno kalina kuin kastanjeteilla klopisteltaisiin hiljaa - simpukoiden kuoret naputtelevat veden voimasta toisiinsa. Tunnelma lienee yöllä todella erikoinen.

Cabo Finesterre on tosiaan monelle kulkijalle eräänlainen määränpää, mihin tähdätään. Sitä voi pitää ikäänkuin polunpäänä reiteille, jotka yhdistyvät ensin Santiago De Compostelassa. Paikkaan liittyy monta legendaa ja siellä sotkeutuu toisiinsa niin kristityn maailman kuin kelttien ja pakanoiden uskomukset. Alueella on palvottu ainakin aurinkoa esihistoriallisina aikoina ja seudulla on luonnonkivien muodostama auringon alttari - Ara Solis. Kuvauksissa mainitaan: place where world of things and spirits met... place in far west at the confines of the earth, where the sun is hid. Aluetta ovat pitäneet merkittävänä myös roomalaiset, jotka rakensivat tänne Dugiumin (nyk. Duio) mahtavan kaupungin, johon eläköityneet legioonalaiset vetäytyivät viettämään elämänsä ehtoota lähelle henkien ja edesmenneiden sankarien maailmaa. Jäljellä tästä on tosin vain muutamia raunioita ja arkeologiset kaivannot.

Kuoleman rannikolle - Costa da Morte:lle löytyy samoin monta tarinaa. Yksi liittyy edelliseen, jonka mukaan aurinko kuolee joka ilta Atlantin aaltoihin. Tosin kallioisilla ja karikkoisilla jyrkänteillä voi olla toki arkisempikin selitys.