Aamun sumu on hieno laaksossa ja vuorten rinteilla kun ohitimme kylaa kiertavan muurin. Ei muuta kuin up the hill. Linnut lauloivat taysin palkein ja narhia on ollut yllattavan paljon. Myos haukkoja kiertelee avoimien rinteiden ylla.
Reitin profiili on jyrkkapiirteinen. Jalat eivat saa armoa, vaikka polut ja tiet ovat mukavia - maisemat mahtavia - niin maet ylos kuin alas riipivat kylla mehuja kintuista oikein kunnolla ja kantapaat huutelevat armoa. Kuten aiemmin luimme reittiin tutustuessamme on reitti huomattavan rauhallinen ja kulkijoita vain murto-osa Camino Francesiin verrattuna. Reitilla olemme tavanneet muutamia samaan suuntaan kulkevia. Maastopyorailijoita on melkoisesti, mutta taitavat olla ennemminkin lenkkia ajamassa hienoissa maisemissa.
Majapaikkamme oli pienessa kylassa, missa kahvilan "mama" pyoritti 10 hlon albergueta navetan naapurissa. Oikein siisti ja nykyaikainen kahdenkerroksen talo - tosin mietimme mihin aikaan tulee heratys silla kukko oli jo iltapaivasta vireessa! Lammitykseen ei taalla paljoa panosteta, silla yon sai kuorsata pipo paassa.
Talo tuli iltaan mennessa tayteen ja viimeinen pari englantilaisia heppuja saapui melkoisen myohaan 40 kilometrin eksymistaipaleen jalkeen, mutta mahtuivat hekin viela toinen sohvalle ja toinen lattialle. Tutustuimme majassa kolmen naisen ryhmaan, joiden raskaan oloiseen kulkemiseen olimme kiinnittaneet huomiota. Englantilaisen, puolaisen ja espanjalaisen naisen joukko oli lahtenyt myos Santiagosta, mutta yhdelta rouvista oli polvi rasittunut tosi pahasti ja tulehtunut. Sen lisaksi melkoinen maara rakkoja oli jo kertynyt. Koitimme laakita heita parhamme mukaan ja tarjosimme Voltaren tuubin emannille.
Maman tekeman sapuskan jalkeen oli jalleen oikea hetki kompia makuupusiin ja tunkea korvatulpat pikkuaivoihin asti.
