Aiemmin laaksossa katselimme kauempaa laatikoita, joiden epailimme olevan mehilaispesia. Eipa aikaakaan kun kuljimme kauniisti kukkivien Akaasia-pensaiksi olettamiemme pusikoiden seassa ja saimme todistaa edellisen arvauksemme todeksi. Lukemattomien mehilaisten medenhakureissu muodosti pensaikkoon aivan kasittamattoman huumaavan huminan, josta lahempaa pystyi erottamaan yksittaisten otusten surinan.
Vuoristonummien poluilla ja hiekkateilla tuli vastaan useita tienvarsi krusifikseja ylhaisessa yksinaisyydessaan. Osa naista on todella vanhoja oletettavasti noin 1300-luvulta. Eraan kapean kurun tai laakson pohjalla, paikassa missa voisimme kuvitella talven lumien viipyilenvan pisimpaan pidimme taukoa Lumen Neidon kappelilla (Ermita Nosa Senora das Nieves). Kappelin alapuolella krusifiksin vierella pulppuavan lahteen veden kerrotaan omaavan parantavia voimia. Se on erityisen tehokasta pienten lasten aideille.
Me saimme taukopaikan ihanassa varjossa tuuletella jalkojamme mustarastaiden luritellessa ymparillamme ja lehmien luuraillessa meita kiviaidan takaa.
Paivan etappia oli jaljella viela kahdeksan kilometria. Paasimme katselemaan ensivilausta meresta ja Finesterren niemesta viela ennen laskeutumista vuorilta alas Cee:hen. Parin kilometrin matkalla laskua riitti 310 metria, joka paikoitellen puristi jarrunesteet pohkeistamme sukille. Pienehkoa tutinaa oli havaittavissa reississakin alas paastyamme. Onneksemme ei ollut sateinen paiva!
Vasyneilla ja kivistavilla kintuilla albergue tuli eteenmme kuin tilauksesta.
Illan Menu Del Dian kavimme herkuttelemassa viereisessa ravintolassa ja kuten kaikkialla suositellaan tuli nyt kokeiltua reissun Mad Cook osa 1. eli paikallisia merenelavia. Alkukeitossa olikin kaikki merenelukat, jotka kykenemme tunnistamaan ja viela saman verran paalle. Ei voi moittia - mustekalaakaan ei kyennyt yhdistamaan Suomessa syotavaan kumiin, silla se oli mureaa, pehmeaa ja mainiosti maustettua. Voinee olla etta valkoviini ei haitannut makuelamysta. Laskua jaimme hetkeksi ihmettelemaan: kolmen ruokalajin illallinen, pullo valkoviinia ja kaksi olutta seka maitokahvit kustansivat kokonaista 21 yhteiseurooppalaista valuuttaa. Kuitista piti viela tsekata etta tarjoilijalle ei ollut tullut virhetta. Vaan ei ollut!
Kuvia ei valitettavasti vielakaan heru, silla majan kolikkokoneesta on usb-tokkelit lukkojen takana.
