Lähdössä reitille. Vaan yksi kätkö ensin käpälään Paradorin edustalta.
Aamulla herasimme linnunlauluun sisapihalta. Ei muuta kuin aamupalalle, johon yllätyimme todella positiivisesti. Tukevan murkinavalikoiman lisaksi tapasimme suomalaisen rouvan, joka oli miehensä kanssa tallustellut tuon viimeisen satasen, eli Sarriasta Santiagoon.
Kylmassa ja pikku-tihkussa, joka vähitellen kirkastui, talsimme yli vuorten ja eucalyptus-metsien Negreiraan. Kehnon yhteyden vuoksi stoori jatkukoon toivottavasti huomenna. Nyt ruuasta punkean vatsan viereen nukkumaan. Hyvää pääsiäistä!
