Manangin polyt oli aika jattaa taa ja lahtea kohtelemaan keuhkojamme kaltoin ylempiin ilmoihin. Vahitellen ja huomattavasti hitaammin tossut nousivat uusille poluille. Reitille osui toki tee- ja tanssitaukoja ja keksimme uuden hyvin, hyvin haastavan lajin: ylamaki-laulun. Siina moni parjasi ehka lahtokuoppiin, mutta viimeisen nuotin kalkkiviivoille vain muutama harva. Toki paan kuntoa saattoi tarkkailla myos muistettujen sanojen maarissa.
Vuorten rinteilla saimme ihailla lumihuippuja, mutta myos alppikauriita seka jakki-harkia. Todettakoon kuitenkin, etta taitomme eivat riittaneet tunnistamaan yksiloista oliko kysessa jakki vai naaras, eli nakki. Voinemme myontaa etta rohkeudessakin oli parantamisen varaa silla isojen ja arvaamattomien karvaturilaiden helmasta ei tullut asiaa myoskaan tarkistettua. Edellisen liittyen meita valistettiin paikallisten toimesta, etta paljon mainostettua jakin juustoa ei ole olemassa vaan se on nakin juustoa. Jaimme miettimaan millainen on paikallinen aamuyon nakki-purilainen...
 |
| Teahouse ja nestetta kehoon. |
 | ||||
| Huojuvia siltoja, maansortumia ja tiukkoja nousuja. |
